otsikko_mauri.png
  • Henna Junnila

Blogin takana

Blogia kirjoittelee raumalainen koiraharrastaja, Henna Junnila. Sydäntä lähellä on niin koirien kuin hevostenkin kouluttaminen positiivisen vahvistamisen avulla. Vaikka koiria on ollut perheessä lähes aina, koirien kanssa "tavoitteellinen harrastaminen" vei mukanaan vasta viime vuosina. Toistaiseksi allekirjoittaneen löytää siis koirapuolelta lajin kuin lajin alkeiskurssilta ja lopun aikaa imen itseeni tietoa luennoilta ja tutkimuksista.


Henna ja Like an Arrow Australiassa 2011

Mistä kaikki alkoi?

Viimeiset 20 vuotta olen harrastanut tiiviisti hevosten parissa. Kilparatsastajaa minusta ei tullut, vaikka 11-vuotiaana seurakisojen voiton jälkeen niin vakaasti uskoinkin. Jo nuoresta asti olin kuitenkin kiinnostunut kaikenlaisista "projektihevosista" ja nuorista hevosista. Vuonna 2010 jätin koulut kesken, pakkasin laukkuni ja lähdin Australiaan laukkahevosvalmentajalle töihin valmistelemaan nuoria hevosia kohti tulevaisuuden ammattiaan. Vaikka ala on kova ja tänä päivänä ajattelen monista asioista eri tavalla, mukaan jäi paljon myös hyviä ajatuksia mm. hevosten fysiikan kehittämisestä, ratsukoulutuksesta ja nuorten hevosten kanssa toimimisesta, mitkä heijastuvat tekemisissäni vielä tänäkin päivänä. Vajaa vuoden työskentelyn jälkeen palasin takaisin Suomeen ja vuonna 2012 suuntasin seuraavan kerran "maailmalle", tällä kertaa tosin lähinaapuriimme Ruotsiin estehevostallille. Siinä missä Australiassa ehti tottua hyvään tuntipalkkaan ja vapaapäiviin, Ruotsissa vastassa oli Euroopassa perinteisempi hevosala, jolloin palkka ei ole aina suoraan verrannollinen työn määrään. Näin ollen palasin takaisin Suomeen suunniteltua aikaisemmin, toki yhtä kokemusta rikkaampana ja työskentelin vuodet 2012-2014 Suomessa Vanha-Lahden Kartanossa yksityishevosten täysihoitotallilla.


Henna ja Foksas 2018

Lapion varresta siistiin sisätyöhön 2014 vuoden loppupuolella minulle tarjottiin täysipäiväistä työtä Rauman teatterilta. Nyt, vuonna 2020, olen sillä tiellä edelleen. Teen siis päivätyöni kulttuurin parissa, mikä on mielestäni paras mahdollinen vastapaino eläinten kanssa puuhaamiseen!


Henna ja Fellman's Bolognesen kuvaukset 2018

No entä ne koirat? Äitini on kasvattanut bolognese-rotuisia koiria jo vuodesta 2006 (Fellman's Bolognese). Vaikka bolot ovat äärimmäisen hauskoja koiria, kaipasin kuitenkin tallille seuraksi isompaa koiraa. Suosikkirotuja minulla on aina ollut useita, mutta jostain syystä vanhaenglanninlammaskoira vei tässä kohtaa voiton ja aloin kysellä pentua Heidiltä (Soft Motion's OES & Bearded Collies). Lähdin Heidille alun perin katsomaan Risto-pentua, mutta loppujen lopuksi meille muuttikin 3-vuotias Sampo vuonna 2012!


Henna ja Sampo 2014

Puikkovallankumous! Aina vuoteen 2016 asti Sampo oli meidän perheen ainut koira. Koska Sampokin alkoi lähestyä seniori-ikää, meinasin haljeta onnesta, kun löysin hänelle oman mummo-seuralaisen Facebookin ihmeellisestä maailmasta! Kyseessä oli Wanda, 9-vuotias rescue galgo Espanjasta. Adoptioprosessin jälkeen meille muutti Galgos del Fenixin kautta tämä hurmaava puikkonokka ja seniorien rauhalliset eläkepäivät saattoivat alkaa.


Tai sitten ei! Olen tunnettu loputtoman hyvistä ideoistani, joten koska Wanda oli odotettua helpompi tapaus, päätin osallistua enemmänkin rescue-toimintaan ja tarjota kotihoitopaikkaa sitä tarvitsevalle galgolle. Koska asiat harvoin menevät niin kuin pitää, Paavo jäikin meille "muutaman muuttujan vuoksi" (näistä lisää Paavon omassa esittelystä). Kesällä 2018 Wanda sai yllättäen nopeasti etenevän luusyövän. Diagnoosista ei mennyt montaa viikkoa, kun tuli Wandan aika lähteä jahtamaan rusakoita loputtoman vihreille pelloille. Jälleen kerran sattumien kautta samoihin aikoihin meille muuttikin Draco, nuori eroahdistuksen kouriin jäänyt galgopoika.


Wanda 2018

Talon täydeltä Mauria

Paavon ja Dracon kanssa tuli puuhailtua yhtä sun toista arkitottiksesta jäljen alkeisiin. Kuitenkin itsellä oli hetkittäin sellainen olo, että haluaisin tehdä asioita vielä tavoitteellisemmin ja lenkkeillä myös siellä räntäsateessa, mikä aiheutti nykyiselle porukalle pakottavan tarpeen kaivautua entistä syvemmälle sohvan uumeniin. Kesällä 2019 aloin pikku hiljaa herätellä pitkäaikaista haavetta perheenjäsenestä, joka saattaisi olla kiinnostunut harrastamisesta myös vähän aktiivisemmassa mittakaavassa. Pitkän selailun ja tutkinnan jälkeen löysin Iidan ja Kennel Ecclesionin. Siitä, miksi roduksi valikoitui juuri belgianpaimenkoira malinois ja kasvattajaksi Iida, on tulossa oma postauksensa jossain kohtaa. Mutta näin pienen pieni Mauri muutti taloon marraskuussa 2019.


Henna ja Spankku opettelemassa klipperin starttinappulaa 2019

No entä mikä ihmeen Henmari's? Vaikka varsinainen päivätyöni hevosalalla loppui vuoteen 2014, jossain vaiheessa kävi ilmi, että hevosalan tuurauksille ja lomituksille olisi kuitenkin tarvetta. Vuonna 2017 pistin pystyyn toiminimiyrityksen, minkä esisijaisina palveluina oli valokuvaus- ja hevosalan palvelut. Hevosten kouluttaminen kiinnosti aiheena kuitenkin koko ajan enemmän, joten vuonna 2018 päätin hakea Kaustiselle KPEDUun opiskelemaan Hevosten kouluttamisen tutkinnon osaan. Helmikuussa 2019 aloitin opinnot KPEDUssa (vastuuopettajana Anna Kilpeläinen) ja tarkoitus olisi saada tämä opintokokonaisuus valmiiksi maaliskuussa 2020. Koulutus keskittyy ensisijaisesti mm. hevosten hyvinvointii koulutuksessa, hevosten lajinomajaiseen käyttäytymiseen ja käyttäytymistarpeisiin, eläinten oppimisen teoriaan ja ongelmallisen käyttäytymisen selvittelyyn ja ratkaisemiseen. Koulutuksessa on ollut paljon samoja osia, kuin varsinaisessa eläintenhoitajan ammattitutkinnon eläintenkouluttajan osaamisalassa, joten tarkoituksena olisi suorittaa seuraavaksi eläintenkouluttajan opinnot. Tarkoitus onkin tulevaisuudessa siirtää yrityksen toimintaa tuurauksista ja lomituksista aina enemmän kohti hevosten kouluttamista ja liikutusta.