otsikko_mauri.png
  • Henna Junnila

Draco

Dracos



Syntynyt: 23.6.2016, Espanja

Sukupuoli: uros (kastroitu)

Rotu: Galgo (rescue)

Maahantuonut yhdistys: Galgos del Fenix

Dracon emä Lubna tuli viimeisillään tiineenä Asociación Baasgalgolle. 23.6. tarhalle syntyi kuusi pientä puikkonokkaa, jotka nimettiin Tylypahka-teeman mukaisesti: Harry Porter, Neville Longbotton, Draco Malfoy (nyk. Dracos FIX-rekisterin vuoksi), Ginny Weasley, Molly Weasley ja Hermione Granger. Vaikka näiden pentujen pelastus oli se, että syntyivät vasta tarhalla, pikkuisilla oli matkassa myös huonoa tuuria, sillä elokuussa tarhalta tuli avunpyyntö: pentue oli saanut parvon. Onneksi tästä kuitenkin selvittiin ja Draco lensi Suomeen 7.11.2016. Draco ei suinkaan muuttanut suoraan meille Suomeen tultuaan, vaan hänellä oli oma koti odottamassa Helsingissä. Koska elämässä ei kuitenkaan aina mene kaikki niin kuin on suunniteltu, Draco tuli meille hoitoon kesäkuussa 2018 pahan eroahdistuksen takia. Dracolla oli alkanut ilmetä omassa kodissa voimakasta eroahdistusta niin ääntelyn, kuin tuhoamisenkin muodossa. Ainoana koirana kerrostalossa tämä alkoi olla todella stressaava tilanne niin koiralle, kuin omistajallekin, sillä kuten kaikki me tiedämme, esimerkiksi töissä on pakko käydä. Draco tuli meille ensin hoitoon omistajan viimeisen työkuukauden ajaksi ennen kesälomaa. Draco istui laumaan paremmin kuin hyvin ja eroahdistus hävisi kuin nappia painamalla. Emme edes harjoitelleet yksinoloja, vaan hän selvästi tarvitsi itselleen lauman ympärilleen. Kävi ilmi, että Draco on äärimmäisen hauska, leikkisä ja helppo kaveri, mutta tietyllä tapaa myös todella herkkä. Draco palautui kesäksi takaisin omistajalleen.


Elokuussa Dracon omistaja otti jälleen yhteyttä. Hänen työnsä olivat taas jatkuneet, kuten myös Dracon eroahdistus. Sovittiin, että Draco tulee takaisin hoitoon statuksella "toistaiseksi". Oli monella tapaa jopa onni, että Draco tuli takaisin juuri tässä välissä, sillä mummeli-koiramme Wanda oli saanut luusyöpä-diagnoosin ja hänet nukutettiin ikiuneen muutama viikko myöhemmin. Koska Draco sopi porukkaan kuin nenä päähän, tuo Pikkumusta piti porukan kasassa myös Wandan lopetuksen jälkeen, sillä muuten Paavo ja Sampo olisivat jääneet keskenään. Marraskuussa 2018 Draco muutti virallisesti meille. Olemme edelleen yhteyksissä Dracon entisen omistajan kanssa, mikä on mielestäni aivan ihanaa! Paavo ja Draco ovat olleet myös heillä hoidossa lyhyiden työ- tai lomamatkojemme ajan. Tyyppinä Draco on hauska! Hän on huomattavasti rauhallisempi ja helpompi arjessa, kuin esimerkiksi Paavo, mutta todella paljon reaktiivisempi ja omaa ihan hurjan saalisvietin. Draco on myös äärimmäisen nopea ja ketterä, joten sillä olisi saattanut olla lahjoja ihan rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, eli jäniksen metsästykseen. Vaikka Draco kulkee pääsääntöisesti aina löysällä hihnalla ja on muutenkin hihnakäyttäytymiseltään meidän porukan ehdoton ykkönen, on meikäläisen käsi meinannut lähteä useamman kerran sijoiltaan, kun Draco on bongannut yhtäkkiä puskasta linnun tai kilometrin päässä juoksevan jäniksen. Tämän jälkeen yleensä katukuvassa hiippailee hetken aikaa epätoivoinen narunjatke ja tempoileva, korkealta ja kovaa kiljuva puikkonokka, sillä Dracolla on hyvin selkeä käsitys siitä, miten tällaisessa tilanteessa todella kuuluisi toimia. Ja siihen toimintamalliin ei kuulu toiminnot "unohda" tai "jätä". :) Välillä tuntuu, että Draco on tapaturma-alttein koira, johon olen törmännyt. Jossain kohtaa ajattelin, ettei ole kuukautta, ettei Dracolla olisi jossain isompaa haava tai reikää. Tai revähdystä. Pääsääntöisesti näitä syntyy juoksentelun lomassa (jonka takia vieraat koirat ei juokse meidän porukan kanssa ilman kuonokoppia), mutta ei ole harvinaista, että hän onnistuu telomaan itsensä niin, ettei kenelläkään ole mitään käsitystä aiheesta. Tämän lisäksi Dracolla on myös todella korkea kipukynnys, sillä siinä missä Paavo huutaa kurkku suorana pientä pintanaarmua, Dracon ilme ei edes värähdä (tai juoksu keskeydy) tikkausta vaativien haavojen kohdalla. Ei siis ole kerta eikä kaksi, kun haavaa ei ole edes heti huomattu. Dracon kanssa höntsäillään pääsääntöisesti TOKOa kotona ja Draco onkin helposti motivoitavissa niin lelu- kuin ruokapalkalla. Aikaisemmin ajattelin, että tämä tyyppi voisi olla aivan ykkönen esimerkiksi agilityssä, mutta yllätyksekseni Draco ei syttynyt siihen hommaan ollenkaan. Draco toimii myös nuoremman lapsemme naksutinharjoittelu-koirana ja on siihen hommaan ihan mahtava huumorintajuisen ja kärsivällisen luonteensa vuoksi. :)