otsikko_mauri.png
  • Henna Junnila

Sampo

Päivitetty: touko 25

C.I.B POHJ MVA FI MVA SE MVA NO MVA EE MVA LV MVA JV-08 V-09 HÄAGANDAZS AUS DEM ELBE-URSTROMTAL


Syntynyt: 24.1.2008, Belgia

Sukupuoli: uros (kastroitu)

Rotu: Vanhaenglanninlammaskoira

Kasvattaja: Cornelia Loes, Elbe-Urstromtal

Entinen omistaja (maahantuoja): Heidi Andersson, Soft Motion's


Kyynärnivel: 0/0 Lonkkanivel: A/A Silmät: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia (viim. tutkimus 29.4.2015)

PCD: terve +/+ Bruselloosi: NEG

Sampo on virallisesti ensimmäinen oma koirani. Lähdin vuonna 2012 Heidin luokse katsomaan Risto-nimistä pentua, mutta keskusteltuamme pidempään, Heidi päätti ehdottaa, josko olisin kiinnostunut Samposta. Sampo oli tuolloin neljävuotias ja näyttelytouhuista "eläköitynyt" kansainvälinen valio. Yhtäkkiä sijoitussopimuksen tekeminen aikuisesta koirasta tuntui enemmän kuin luontevalta, enkä ole ikinä katunut hetkeäkään, että vaihdoin tuolloin pentuhaaveet aikuiseen koiraan.


Sampo on luonteeltaan jotain aivan uskomatonta ja tulen aina pitämään Sampoa tietynlaisena esikuvana koirien osalta. Kyseessä on maailman ystävällisin, mutkattomin ja rautahermoisin kaveri, joka on aina tullut toimeen kaikkien kanssa. Vaikka meillä on ollut useampi koira jo pitkään, monelle Sampo on silti SE koira, jonka kuulumiset kysellään ja moni koirapelkoinen on saanut tästä kaverista lähtemättömän ystävän.


Olen aina sanonut, että Sampolla on nollaantuva keskusmuisti, sillä huonotkaan sattumat eivät ole jättäneet hänelle negatiivisia muistijälkiä: vaikka olemme joutuneet ravaamaan eläinlääkärissä inhottavissakin toimenpiteissä todella useasti, hän on aina astunut häntä heiluen eläinlääkärin ovesta sisään. Toki tässä "rautahermoisuudessa" on ollut myös huonot puolensa: vahvana paimenena hän on mm. törmännyt hevosten kanssa kerran jos toisenkin, emmekä ikinä ole päässeet siihen pisteeseen, että hän lähtökohtaisesti itse väistäisi hevosia. Mutta eipähän ole tarvinnut koskaan murehtia minkäänlaisista pelkotiloista tai traumoista! Sampo on ollut mukanani joka paikassa ja ensimmäiset vuodet hän oli lähes päivittäin kanssani töissä tallilla. Minun ei ole ikinä tarvinnut miettiä, voinko ottaa Sampon mukaan, sillä vaikka hän on aina pitänyt kaikista ihmisistä, koirista ja paikoista, hän on silti ollut "viileän cool", eikä asioissa ole tarvinnut hötkyillä. Sampo on ollut pystyttämässä mm. Summer Sound -festivaaleja Helsingin Messukeskuksessa, vieraillut Rauman kesäteatterin näytelmässä "Sisko ja sen veli", ollut mukanamme lomareissuilla ja majoittunut aina mutkattomasti ihan missä tahansa. Sampon on voinut myös antaa hoitoon "kenelle tahansa", eikä ikinä ole tarvinnut miettiä, etteikö hän pärjäisi.


Varsinaisia harrastuksia meillä ei koskaan ole ollut. Agilityä olemme käyneet muutaman kerran omatoimisesti höntsäämässä, mutta muuten temppujen tekeminen ei ole koskaan ollut Sampolle "se juttu". Hänen mielestä parasta elämässä on aina ollut pitkät yhteislenkit kavereiden kanssa. Vaikken itse ole koskaan innostunut näyttelyistä mitenkään loputtoman paljon, vuonna 2014 Sampo vieraili Vanhaenglanninlammaskoirien erikoisnäyttelyssä lyhyeksi leikattujen luokassa ollen ROP. Vuonna 2019 ilmoitin Sampon vielä viiden vuoden tauon jälkeen Rauma Shown kaikkien rotujen näyttelyyn 11-vuotiaana tuloksin SA, VSP, VET ROP. Näyttelykehässä tästä kaverista on aina kuoriutunut kunnon showmies ja siitä hän on aina tuntunut tykkäävän! Kuitenkin vastapainoksi sille, että minulla on kaikki nämä vuodet ollut maailman paras ja helpoin elämänkumppani, terveyden saralla meitä on koeteltu enemmän kuin tarpeeksi. Vuonna 2014 Sampolla diagnosoitiin krooninen haimatulehdus, joka on seurannut elämässämme aina näihin päiviin asti. Akuutteja vaiheita on ollut onneksi ainoastaan tuolloin 2014 ja leikkauksen jälkipuinteina 2019, muuten sairaus on pysynyt täysin remissiossa ruokavalion avulla. Erilaisia kasvaimia Sampolta on leikattu kolmesta kohtaa ja muutama vuosi sitten alkoi RTG-kuvistakin löytyä vanhuuden tuomia muutoksia: selässä alkavaa spondyloosia ja molemmissa ranteissa ns. uudisluumuodostumaa. Vaikka kaikennäköistä onkin ollut ja operaatioita on tehty, Sampo on oikeasti ollut todella vähän konkreettisesti kipeä. Kuitenkin viime vuosi oli meille äärimmäisen raskas, sillä Sampo joutui kahdesti teholle (ensimmäisellä kerralla akuutti mahakipu, minkä aiheuttaja jäi mysteeriksi, toisella kerralla akuutti haimatulehdus ja pahasti tulehtunut leikkaushaava). Viimeisen jälkeen olin varma, että tästä ei enää selvitä. Kuitenkin hoitavien eläinlääkärien luotto ja Sampon itsensä järjetön kyky kuntoutua on yllättänyt minut kerta toisensa jälkeen. Vaikka nyt, 12-vuotiaana, meno onkin jo pääsääntöisesti lenkillä rauhallista, innostuu vanhus aina hetkittäin remuamaan koko porukan kanssa ja sisällä vanhus pistää junnu-Mauria ruotuun tuon tuostakin. Olen äärimmäisen onnellinen, että tämä supervanhus on luonamme edelleen. En olisi voinut toivoa parempaa "kasvattajaa" näille meidän rescue-koirillemme tai Maurille. Näin lempeää ja loputtomalla itsevarmuudella varustettua koiraa tuskin tulee elämääni enää koskaan. ❤️